Valtion budjetin raamit karkaavat
Julkisen sektorin kokoa voi mitata esimerkiksi vertaamalla julkisen sektorin kokonaismenoja bruttokansantuotteeseen. Suomessa julkisyhteisöjen menot ovat suuret verrattuna moniin muihin maihin. Suomessa julkisten menojen suhde BKT:hen vuonna 2020 oli 57,5 %. Esim. Virossa vastaavana ajankohtana sama suhdeluku oli 45,9 % ja Ruotsissa 51,4 %.
Suomen valtion budjetti eli talousarvio vuodelle 2023 on 80,5 miljardia euroa. Siis menoja on tuon summan verran. Sama määrä pitää olla myös tuloja ja kun ei ole, niin lainataan. Ensi vuonna tarvittava lisälainamäärä on 8,2 mrd. euroa.
Suomen asukaskohtaisen bruttokansantuotteen arvioidaan tänä vuonna olevan 48 300 USD. Vertailuna esim. Tanska, jossa vastaava luku on 64 200 USD.
Suomen BKT per capita on tällä hetkellä samalla tasolla kuin 15 vuotta sitten. Vuonna 2007 valtion velka oli vain 56 mrd. euroa. Valtion velka vuoden 2023 lopussa on arviolta 156 mrd. Bruttokansantuotetta emme ole saaneet kasvatettua, mutta velkaa on 15 vuodessa otettu 100 mrd. euroa lisää.
Ensi vuonna pelkästään valtionvelan korkokulut ovat 1,5 mrd. euroa. Se on enemmän kuin esim. ammatillisen koulutuksen rahoitus (1 mrd. eur).
On totta, että viimeiset vuodet olemme kulkeneet kriisistä kriisiin. 40 miljardin lisävelka neljän vuoden (2020-2023) aikana on siitä huolimatta Suomelle liian paljon. Summa sisältää yli 10 mrd. euroa pysyviä menolisäyksiä, jotka eivät ole olleet koronasta tai Venäjän sodasta aiheutuneita.
Kriisien täyteiset vuodet eivät ole kovin hyviä hetkiä
suurille uudistuksille tai muille kuin itse kriisiin liittyviin menolisäyksiin.
Suomen hallitus kertoi vuoden 2023 talousarvioesityksen julkistamisen yhteydessä syyskuussa, että esitys mm. turvaa ostovoimaa ja vahvistaa turvallisuutta sekä huoltovarmuutta. Ne ovat kaikki hyvin tärkeitä tavoitteita.
Ostovoima on heikentynyt reilusti. Suomalaisten palkansaajien reaaliansiot laskivat kuluvan vuoden heinä-syyskuussa 4,8 % eli 8 vuoden takaisiin lukemiin. Viime kesän aikana suomalaiset ottivat myös ennätysmäärän vakuudettomia kulutusluottoja, mikä kertoo omaa karua kieltään monien kotitalouksien lisääntyneestä taloudellisesta ahdingosta.
Valtion tulojen ja menojen sopeuttamistoimia joudutaan väistämättä tekemään viimeistään tulevan kevään eduskuntavaalien jälkeen.
Tulopuolella purkaisin aivan ensimmäiseksi kannustinloukkuja. Työnvastaanottaminen pitää olla kaikissa tapauksissa työntekijälle kannattavampaa kuin työttömänä oleminen.
Kannustinloukkujen purkaminen pienentäisi myös valtion menoja, koska erilaisia tukia tarvitsisi maksaa vähemmän silloin, jos ihmisillä olisi riittävä toimeentulo työtä tekemällä. Tämä auttaisi myös joitakin aloja vaivaavaan työvoimapulaan.
Valtion budjetista löytyy toimintoja, jotka voisi järjestää toisin. Esimerkiksi julkiset hankinnat eivät ole kaikissa tapauksissa läpinäkyviä.
Säästökohteita arvioitaessa on kuitenkin oltava tarkkana, mistä ei voi tai ei kannata säästää. Yksi turvattava asia on tutkimus- ja kehitystoiminta. Innovaatiot, jotka johtavat teknologiseen kehitykseen, ovat vaikutukseltaan merkittäviä talouden kehitykselle. Säästöjä, jotka vievät vain ojasta allikkoon, ei pidä tehdä.