Uutta ei kannata pelätä varmuuden vuoksi

Yhteiskunnassa tapahtuu vääjäämättä muutoksia. Uusien tilanteiden tuoma epävarmuus voi tuntua uhkaavalta, vaikka todellista vaaraa ei olisikaan.

Siihen, miten eri ihmiset kokevat epävarmuuden, vaikuttavat sekä synnynnäiset temperamenttitekijät että elämänkokemukset. Innokkuus uusia asioita kohtaan ei tarkoita samaa kuin pelottomuus. Asioista innostuneen ihmisen huomio vain kohdistuu enemmän mahdollisiin hyötyihin kuin mahdollisiin riskeihin.

Yhteiskunnallinen muutos tarkoittaa yhteiskunnan rakenteiden, toimintatapojen, arvojen tai ihmisten käyttäytymisen muuttumista. Yhteiskunnalliset muutokset ovat seurausta jostain, kuten esim. teknologian kehityksestä, taloudellisista muutoksista tai väestön ikääntymisestä.

Maailmassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon hyviä asioita, mutta myös monia asioita, joiden olisin toivonut menevän aivan toisin. Yleensä kehitystä määrittelee kuitenkin päätöksentekijöiden enemmistön tahto tai ulkoiset tekijät. Asioihin voi aina yrittää vaikuttaa, mutta on syytä muistaa, ettei toivottu tai ei-toivottu muutos tarkoita kaikille samaa asiaa.

Kun televisio alkoi yleistyä 1950–1960-luvuilla, monet ihmiset pelkäsivät, että se korvaisi kirjat, heikentäisi ihmisten välistä vuorovaikutusta ja vähentäisi muita harrastuksia. Kyläilykulttuuria televisio muutti kyllä siten, että sopimatta ei enää juurikaan mennä kylään, mutta mielestäni se ei ole kovin huono asia.

Yhteiskunnalliset muutokset vaativat myös uudenlaista ajattelua.

Olen pitkään murehtinut huoltovarmuudenkin vuoksi kriittisenä pitämääni maatalouden tilaa Suomessa. Varovaisen toiveikkaana seuraan, miten maatilojen vuokrausmalli lähtee toimimaan. Maataloudessa ollaan yhä useammin tilanteessa, että tilan jatkaja ei tulekaan oman perheen sisältä. Yleistymässä oleva maatilojen vuokraaminen on silloin yksi potentiaalinen vaihtoehto, jolla jatkaja saadaan mukaan toimintaan, sillä se mahdollistaa tilalliseksi ryhtymisen ilman suuria pääomia.

Omassa työelämässäni olen kokenut autoalan suuren murroksen, johon on vaikuttanut mm. sähköautojen yleistyminen ja se, että kiinalaiset automerkit ovat vallanneet markkinaosuutta länsimerkeiltä.

Volkswagen-konsernin pääjohtaja Oliver Blume kiteytti asian näin: "Bisnesmallimme ei enää toimi." Tuo vuosikymmeniä toiminut bisnesmalli on, että maailmanlaajuisesti myytävä auto kehitetään Saksassa, valmistetaan Euroopassa ja myydään globaalisti.

Ulkoinen muutospaine pakottaa Euroopan autoteollisuuttaa muuttamaan liiketoimintamalliaan. Asiakkaiden tarpeet ovat muuttuneet ja voivat poiketa toisistaan huomattavasti eri markkina-alueilla. Yritysten on välttämätöntä pystyä ylläpitämään kilpailukykyään pysyäkseen elinkelpoisina.

Myös ihmisten on sopeuduttava muutokseen tavalla tai toisella. Muutoksen edessä toiset kysyvät ensimmäisenä: "Mikä voi mennä pieleen?" ja toiset: "Mitä mielenkiintoista tästä voi seurata?"

Sanoisin, että molemmat kysymykset kannattaa esittää. Kun ratkaisut on löydetty, siitä seurannee jotain uutta ja mielenkiintoista.