Työttömyyslukujen takana on ihmisiä

Monien eri tahojen puhuessa tai raportoidessa työttömyydestä painopiste keskittyy usein lukuihin tai erilaisiin yksittäisiin, vaikutukseltaan pieniin tai epävarmoihin toimiin työllisyyden parantamiseksi. Päättäjien pitäisi joka tilanteessa muistaa, että jokainen työtön on ihminen; ei luku tai tilasto.

Tämän vuoden maaliskuussa työttömiä työnhakijoita oli Suomessa 320 342 henkilöä. Työttömyysasteena se tarkoittaa 10,1 %. Edellisen vuoden maaliskuussa työttömyysaste oli 9 % ja kaksi vuotta sitten 6,9 % (253 876 henkilöä). Työttömiä on tällä hetkellä 66 000 eli 
26 % enemmän kuin kaksi vuotta sitten.

Kausivaihtelun poistamiseksi työttömyyslukuja verrataan edellisen vuoden vastaavaan kuukauteen.

Työttömyys nousi eniten alle 20-vuotiaiden ikäryhmässä. Maaliskuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 37 200. Työttömyys nousi paljon myös koulutettujen ryhmissä; ylemmällä korkeakouluasteella 24 %, alemmalla korkeakouluasteella 24 %, erikoisammattikoulutusasteella 21 %, ja tutkijakoulutusasteella 19 %.

Maaliskuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli
115 000. Se on 23 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Suurin selitys työttämyyden lisääntymiselle on heikko talouden suhdanne, sanoo johtava tutkija Merja Kauhanen Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboresta. Vienti ei vedä ja kotimainen kysyntäkin on heikkoa. Monilla suurillakin yrityksillä on hankaluuksia saada pidettyä toimintoja kannattavina.

Työmarkkinoilla on myös rakenteellisia ongelmia, kuten kohtaanto-ongelmia. Lisäksi väestön ikärakenne ei ole paras mahdollinen. Monet ns. perinteisistä töistä irtisanotut eivät välttämättä työllisty uuden talouden työpaikkoihin; eivät ainakaan ilman muunto- tai lisäkoulutusta. Tämän taustalla on erityisesti teknologinen kehitys.

Minulle ainakin tuoreet työttömyysluvut ovat melko tuskallista luettavaa. Niiden takana on ihmisiä, jotka hakevat töitä, elävät taloudellisessa epävarmuudessa ja moni saattaa kokea arvottomuutta. Työllisyyden kannalta ns. varmoja aloja ei käytännössä juurikaan enää ole.

Radio Suomen haastateltavana (27.2.2025) olleen Helsingin yliopiston sosiologian dosentin Sari Näreen mukaan työvoimapolitiikassa on ristiriita aktivoinnin ja passivoinnin välillä.

Käytännössä tilanne on johtanut siihen, että ihmistä saatetaan rangaista, mikäli hän aktivoituu systeemin kannalta "väärällä tavalla". Jos ihmistä rangaistaan, niin se helposti passivoi. Ilmapiirin pitäisi olla kannustavampi kuin se nyt on.

Näre pitää tärkeänä, että työllistymistä mahdollistettaisiin edes jatko-opintojen kautta.

Näre on toinen Työttömyys sattuu -kirjan tekijöistä. Kolme vuotta sitten julkaistussa kirjassa 200 pääosin korkeasti koulutettua työtöntä kertoivat kirjassa työttämyydestään. Moni kertoi löytävänsä apua luonnosta, harrastuksista, askareista tai lemmikkieläimistä.

Kaikesta työnteon lisäämisestä pitäisi seurata tekijälle taloudellinen parannus. Vaikka se olisi pieni, se olisi kuitenkin aito kannuste.