Syyttelystä ei ole apua
Suomen heikko talous- ja työllisyystilanne on tuonut sivuoireina mielestäni erikoisia piirteitä. En muista, että minun elinaikanani koskaan olisi etsitty niin paljon syyllisiä kuin tällä hetkellä etsitään. Syyttävä sormi on osoittanut mm. kuluttajiin, etätyöntekijöihin, työttömiin, eläkeläisiin ja nuorten muuttuneisiin arvoihin.
Yksikään edellä mainituista asioista tai edes ne kaikki yhdessä eivät muuttaisi Suomen yleistä talouskehitystä merkitsevästi. Todelliset isot syyt löytyvät ainakin idänkaupan romahtamisesta ja muista Venäjän sotatoimien seurauksista, geopoliittisesta epävarmuudesta, tuottavuuden pysähtyneisyydestä, investointien ja kasvun riittämättömyydestä sekä rakenteellisista ongelmista.
Kotikuntani Tuusulan luottamushenkilöt kuulivat lokakuun alussa FCG:n johtaja Eero Laesterän luentoa. Vaikka Laesterällä on pitkä kokemus kuntien säästö- ja tasapainotusohjelmien laatimisesta, niin muistuttaisin, että hän on yksi henkilö, yksi konsultti. Joskus konsultit saattavat myös esittää asioita hieman provokatiivisesti.
Mitään yhtä esitystä ei pidä tulkita tai siteerata absoluuttisena totuutena tai profetiana. Tulevaisuutta ennustettaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Laesterä esitti muun muassa, ettei syntyvä lapsi koskaan muutu kunnalle tulovirraksi. Lapsi harvoin elää yksin kunnassa. Kyllä hänellä on vähintään yksi huoltaja, joka maksaa lähtökohtaisesti veroja kotikuntaansa. Laskin karkean ja varovaisen arvion. Yksilapsinen perhe yhdenkin keskituloisen huoltajan voimin tuottaa kunnalle eläkeikään mennessä keskimäärin 100 000 euroa olettaen, että myös lapsi asuu suurimman osan elämästään ko kunnassa. Jos keskituloisia huoltajia ja lapsia on kaksi, niin perheen nettotuotto kunnalle on 200 000 euron luokkaa lasten eläkeikään mennessä.
Esitys, joka väittää lapsien tulevan kalliiksi kunnalle, on vahingollinen eikä sellaista mielestäni pitäisi missään tapauksessa Suomessa esittää. Kunnan heikko taloustilanne ei ole ainakaan lasten syytä.
Suomessa on jo yli miljoona 70 vuotta täyttänyttä. Mitä me ajattelimme tehdä 25 vuoden päästä, jos meillä ei ole lapsia ja nuoria kasvamassa?
Syyttelyn sijaan nyt tarvitaan kipeästi rakentavia ratkaisuehdotuksia.