Strategia sanoittaa vision teoiksi

Hyvä strategia katsoo tulevaisuuteen ja esittää organisaation vision eli tulevaisuuden tahtotilan tekemisen muodossa.

Toiminnan muutosta kuvaava visio on yleensä innostavampi keskeisille toimijoille kuin pelkkä numeromuotoinen tavoite. Numerot ovat mittareita, joita tarvitaan tavoitteiden onnistumisen mittaamisessa. Sitä, mitä ei voi mitata, ei voi hyvin johtaakaan.

Strategia kuvaa matkaa kohti visiota eli miten tavoite saavutetaan ja millä tekemisillä. Strategia on johtamisen tärkein työkalu.

Strategia voidaan kuvata esimerkiksi kärkien tai osa-alueiden avulla. Näiden tarkoitus on pilkkoa tekeminen hallittaviksi kokonaisuuksiksi ja osatekemisiksi.

Hyvä strategia on visionäärisyyden lisäksi selkeä ja ymmärrettävä, keskittyy olennaiseen ja on toteutettavissa oleva.

Strategiatyölle on olemassa lukuisia eri malleja ja prosesseja. Tärkeintä on pohtia yllä mainittuja keskeisiä tavoitteita.

Kuntalain 14 luvun 37 §:n mukaan myös kunnalla on oltava strategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Strategia on valtuuston keskeisin väline kunnan johtamisessa.

Kuntastrategiassa on otettava huomioon monia kuntalaisia ja kunnan henkilökuntaa koskevia asioita, kuten palveluiden tuottaminen, kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamimahdollisuudet sekä alueen elinvoiman kehittäminen.

Strategiakonsultti Mikko Leskelä muotoili Kansaneläkelaitoksen artikkelissa vuonna 2023 strategian tarvetta seuraavasti: "Strategiaa tarvitaan asioiden ja ympäröivän maailman monimutkaisuuden vuoksi. Jatkuva muutos edellyttää, että organisaatiossa kaikki saadaan kulkemaan samaan suuntaan."

Emme elä stabiilissa ympäristössä ja siksi hyvä strategia vaatii myös päivittämistä riittävän usein.

Usein halu strategian toteuttamiseen syntyy siitä, että oma työ ja tekeminen liittyy strategiaan. Siksi on tärkeää osallistaa riittävästi eri toimijoita strategiatyöhön. Hyvin toimivat organisaatiot myös oppivat virheistään.

Kun katsotaan tulevaisuuteen, niin ne organisaatiot, jotka osaavat nähdä ja tulkita oikein heikkoja signaaleja saavat yleensä etumatkaa muihin nähden. Futuristi Elina Hiltunen on kirjoittanut mielenkiintoisen väitöskirjan (2010), jonka otsikko on vapaasti suomennettuna Heikot signaalit organisaation tulevaisuusoppimisessa. Hiltusen määritelmän mukaan heikko signaali on ensioire muutoksesta tai merkki nousevasta asiasta, joka saattaa olla tulevaisuudessa merkittävä. Se on jokin jo tapahtunut asia, mutta joka tuntuu havaitsijasta oudolta tai naurettavalta ja joka voidaan tulkita merkiksi jostain suuremmasta mahdollisesta muutoksesta.

Aikansa heikkoja signaaleja ovat olleet esimerkiksi tiiliskiven kokoiset matkapuhelimet, kannettavat tietokoneet ja digitalisaatio. 

Strategiaa ei kuitenkaan kannata rakentaa yhden heikon signaalin varaan, vaan niitä pitää kerätä useita ja analysoida ja niistä pitäisi kyetä muodostamaan skenaarioita eli tulevaisuuden kehityskulkuja. Tehtävä ei ole helppo, mutta jos siinä onnistuu, on vahvoilla.