Sote-kriisin ratkaisun avaimet edelleen hukassa

Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut sekä vanhustenhoito ovat kriisiytyneet. Julkisuudessa on alkanut syyllisten etsiminen. Media, poliittiset puolueet ja muut tahot etsivät syyllisiä ja hallitusta, jonka aikakaudella tehtiin mahdolliset pahimmat sote-virheet. Lisäksi äskettäin käyty sote-alan työtaistelu sai varsin rumia piirteitä.

Sote-palveluiden ja vanhustenhoidon kriisiytymisen taustalla on nähdäkseni ennen kaikkea se, että Suomen väestö on vanhentunut. Vuonna 1975 Suomessa oli 70 vuotta täyttäneitä 300 000 ja tällä hetkellä heitä on lähes 900 000. Terveys- ja hoivapalveluiden tarve on kasvanut paljon eikä siihen ole pystytty vastaamaan. Yllätyksenä tämän ei kuitenkaan olisi pitänyt kenellekään tulla.

Eurostatin mukaan Suomen työvoimasta kolme prosenttia on hoitajia. EU:n tasolla vain Saksassa vastaava luku on korkeampi. Kuitenkin jatkuvasti eri puolilta tulee viestiä hoitajapulasta. Yksi selittävä tekijä on, että Suomessa hoitajien työnkuva on laajempi kuin monissa muissa maissa. Hoiva-avustajien määrän lisääminen voisi helpottaa tilannetta jonkin verran. Syyt ovat kuitenkin myös rakenteellisia, minkä vuoksi Suomen sote-uudistusta on kauan valmisteltu.

Päivystykset olivat kesällä ennätysruuhkaisia koko maassa ja jatkohoitopaikkaa jonotettiin jopa yli 60 tuntia. Jatkohoitopaikkoja jouduttiin myös sulkemaan hoitajapulan vuoksi.

Kotihoitoon panostaminen ja ympärivuorokautisten hoitopaikkojen vähentäminen ei ole tuonut toivottuja säästöjä. Huonokuntoisia vanhuksia on sen verran paljon ja he tarvitsevat myös ympärivuorokautista sairaalahoitoa melko usein.

Nähdäkseni julkisen terveydenhuollon tehokkuutta pitäisi saada paremmaksi. Se on yksityistä terveydenhuoltoa tehottomampaa. Yksi käynti julkisessa terveydenhuollossa maksaa yhteiskunnalle noin 90 euroa. Yksityisellä puolella käynti maksaa noin 60 euroa.

Ottaisin myös yksityisiä palveluntarjoajia enemmän mukaan ratkaisemaan tätä akuuttia kriisiä. Kela-korvausten poisto ei ainakaan auttanut asiaa. Tässäkin törmäämme jälleen kerran poliittisten päättäjien ideologiakysymyksiin, mikä hidastaa ja vaikeuttaa ratkaisujen löytymistä.

Tarvittaisiin myös lujaa ja osaavaa johtajuutta. Se on mielestäni ollut paikoitellen kateissa.
Johtajuushaasteet eivät yleensä ratkea myöskään siten, että kasvatetaan johtajien määrää samassa organisaatiossa.

Tällä hetkellä on vaikea nähdä, että tuleva sote-uudistus parantaisi tilannetta kovin nopeasti. Iso muutos aiheuttaa myös isoja muutoskuluja. Tulevilta hyvinvointialueilta puuttuu arviolta 1,5 miljardia euroa rahaa ja kaiken kukkuraksi uudistus uhkaa leikata merkittävästi valtionosuuksia kasvukunnilta. Terveydenhuoltoa ja kunnille jääviä velvoitteita, kuten lasten/nuorten kasvatusta ja opetusta ei saa missään tapauksessa asettaa vastakkain.

Sote-uudistus itsessään ei tuo lisää hoitajia eikä vähennä potilaiden määrää, mutta se tuo yhden raskaan hallintoportaan lisää. Asioita pitäisi lähestyä paljon käytännönläheisemmin ja ratkaisukeskeisemmin kuin nyt on tehty.