Jatkammeko maksajina?

EU-vaalit eivät ole perinteisesti kovin paljoa kiinnostaneet suomalaisia. Edellisissä vuoden 2019 EU-vaaleissa suomalaisista äänioikeuttaan käytti vain 40,8 prosenttia. Aikaisemmin on nähty vieläkin alhaisempia lukuja. Koko EU:n keskiarvo vuona 2019 oli 50,6 %.

Suomalaisten äänestäjien ei kannata potea vaaliväsymystä, vaan tarkoin harkita, ketä äänestäisi. Ja ennen kaikkea käyttää äänioikeuttaan. Ei ole samantekevää, ketkä päätöksiä ovat tekemässä. Suomen on kyettävä valvomaan ja puolustamaan yhteisen hyödyn lisäksi myös oman maansa etuja EU:ssa.

Euroopan unionin yhtenä tärkeimpänä saavutuksena on pidetty vuosikymmeniä kestänyttä, koko maanosan kattavaa rauhaa. Vuodesta 2022 lähtien olemme joutuneet uudenlaiseen turvallisuustilanteeseen, mikä on vaatinut monenlaisia toimia ja ajattelun kääntämistä uudenlaiseen asentoon.

Ukrainaa pitää tukea Venäjän sotatoimia vastaan. Samalla EU:n ja sen kunkin jäsenmaan pitää pystyä vahvistamaan myös omaa puolustustaan.

EU:n ja EU-maiden pitäisi normaalien menojensa ja jo edellä mainitun puolustuksen lisäksi merkittäviltä osin pystyä uudistamaan muun muassa energiahuoltoa, teollisuutta, teknologiaa, liikennettä, raaka-ainehuoltoa ja yleisesti kriisinkestävyyttä.

EU:lla on enemmän kalliitta hankkeita kuin tuloja, siksi EU-vaalien aikaan keskustellaan taas mm. yhteisvelasta.

EU:n perusopimusten mukaan kukin jäsenmaa vastaa itse omista veloistaan. Vastoin sopimuspykäliä sen enempää Suomi kuin useimmat EU-maat eivät ole noudattaneet taloussääntöjä alijäämä- ja velkarajoineen. Kaikki jäsenmaat eivät myöskään ole ilman muiden apua selvinneet omista veloistaan.

EU:n omankin budjetin velkarahoituskieltoa rikottiin, kun EU-maat koronakriisin aikaan antoivat EU:lle luvan ottaa satoja miljardeja euroja velkaa, jota jaettiin jäsenmaille suurelta osin vastikkeettomina avustuksina.

Jäsenmailta kerättävät maksut ovat EU:n suurin tulonlähde. Maksut tulevat maiden talousarvioista ja perustuvat kunkin maan bruttokansantuloon, arvonlisäveropohjaan ja kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen. Lisäksi jäsenmaat keräävät unionin puolesta tullimaksuja, joista 75% tuloutetaan EU:lle ja 25% jää jäsenvaltioille.

Vuosia 1996, 1997 ja 2000 lukuun ottamatta Suomi on ollut EU:n nettomaksaja. Suomen nettomaksu EU:lle vuonna 2022 oli 798 milj. euroa. Toisin sanoen EU-jäsenyys maksoi Suomelle 144 euroa asukasta kohden.

Ei ole kovin vaikea arvata, että nykymenolla Suomi saa jatkossakin vastatakseen kokoaan suuremman osan velkavastuista.

Monesti yhteisiä hankkeita luetellessa jää kuvaamatta, miten ja kenen lukuun hankkeita olisi tarkoitus rahoittaa. Suomen kaltaiset EU:n nettomaksajamaat eivät halua kasvattaa EU:n budjettia. Vastaavasti EU-tukien nettosaajat eivät suostu tinkimään omista tukituloistaan.

Onko järkevää, jos poliittisesti pienimmän vastuksen tie vie EU:ta kohti vaikeita valintoja?

EU-vaalien varsinainen äänestyspäivä on Suomessa 9.6.2024. Muistathan käyttää äänioikeuttasi.