Onko lehdistö Suomessa riittävän puolueeton?

09.08.2021

Kuulen ihmisiltä jatkuvasti epäilyjä siitä, etteivät lehdet Suomessa ole puolueettomia, vaan toimittajien ja lehden poliittinen kanta näkyy selkeästi artikkeleissa ja siinä, mitä aiheita käsitellään ja miten niitä käsitellään.

Kunnallisalan kehittämissäätiö kysyi vuonna 2019 noin tuhannelta Suomen kansalaiselta, minkä puolueen kannattajia he otaksuvat toimittajien keskuudessa eniten olevan. 25 % vastaajista arvioi, että eniten olisi SDP:n kannattajia, 17 % arvioi, että kokoomuksen kannattajia olisi eniten ja 12 % arvioi vihreiden olevan suosituin puolue toimittajien keskuudessa. Lähes 70 prosenttia vastaajista arvioi siis kuitenkin, että lehtien artikkeleissa on nähtävissä toimittajan poliittinen suuntautuneisuus, jolloin kirjoitus ei ole mielestäni täysin neutraali eikä puolueeton.

Journalistiliiton journalistin ohjeissa on mm. seuraavat kohdat:
8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.

Toimittajan kuuluu huomioida jutussaan erilaisia perusteltuja näkökulmia. Esimerkiksi poliittisissa artikkeleissa on hyvä esittää useamman puolueen näkemys, jos puolueella on sellainen käsiteltävästä aiheesta esittää. Mielestäni toimittajan pitäisi kirjoittaa esim. puolueen edustajan lausunto niin kuin tämä sen esittää. Suoran lainauksen jälkeen toimittaja voi tietenkin esittää kriittisiä näkökulmia kyseiseen asiaan. Ja lukija sitten arvioi, mikä hänen oma näkemyksensä asiaan on.

Onko kuitenkin niin, että lehdistön kriittisen suhtautumisen vaatimuksen varjolla voidaan tulkita lausunnon antajan sanoma toisenlaiseksi? Tästä mielestäni tuore esimerkki on HS:n pääkirjoitus 30.7.2021 kokoomuksen maahanmuutto-ohjelmasta. Käsitykseni mukaan humanitääriseen maahanmuuttoon liittyvästä ohjelmasta ei jutussa kerrottu oikeastaan mitään, vaan puhuttiin työperäisestä maahanmuutosta. Mielestäni ne ovat kaksi varsin erilaista asiaa ja ne pitäisi pitkälti käsitellä omina teemoina.

Jotta lukija voisi oikeasti muodostaa esimerkiksi edellä mainitun pääkirjoituksen mukaan omaa käsitystä, hänen pitäisi tutustua molempiin aiheisiin erikseen eri puolueiden näkökulmista katsottuna, mikä on varsin työlästä ja voi olla hankalaa. Vaikka kyse oli pääkirjoituksesta, niin se ei mielestäni palvellut lukijalle neutraalia tietoa tuottavaa tarkoitusta, millaista ainakin itse olisin kaivannut.

(Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä kirjoitustani yleisönosastolla, vaan luokitteli tämän "arvokkaaksi palautteeksi".)