Monologi, dialogi ja debatti

Olen jo pitkään seurannut huolestuneena keskustelukulttuurin kehitystä yhteiskunnassamme ja maailmalla.

Tutkimusten mukaan monissa maissa erityisesti poliittinen keskustelu on muuttunut aiempaa polarisoituneemmaksi. Erityisen huolissaan olen ns. affektiivisesta polarisaatiosta, jossa eri mieltä oleviin suhtaudutaan aiempaa kielteisemmin.

Onneksi myös erilaiset podcastit ja pitkät haastattelut ovat mahdollistaneet syvällisemmän keskustelun kuin esim. lyhyet ja kärjekkäät tv-väittelyt.

On monenlaisia vaihtoehtoja ilmaista ajatuksiaan.

Monologi on yhden henkilön pitkä puheenvuoro. Monologi voi toimia esim. teatterissa hyvin. Sen sijaan arjessa monologi yleensä tarkoittaa sitä, että joku puhuu pitkään antamatta muille mahdollisuutta osallistua keskusteluun.

Monologin vastakohta on dialogi, jossa kaksi tai useampi henkilö keskustelee keskenään. Dialogissa viestit kulkevat keskustelijoiden välillä molempiin suuntiin ja ajatusten vaihto sekä vuorovaikutteisuus korostuvat. Hyvät vuorovaikutustaidot mahdollistavat erilaisten näkemysten yhteensovittamista.

Debatti taas on muodollinen väittely, jossa kaksi tai useampi osapuoli esittää perusteltuja näkemyksiä usein vastakkaisista näkökulmista.

Debatissa tavoitteena on vakuuttaa yleisö oman näkemyksen paremmuudesta ja keskustelu noudattaa usein ennalta sovittuja sääntöjä ja puheenvuoroja.

Hyvässä ja laadukkaassa debatissa on selkeä aiherajaus, käsitteet ovat määriteltyjä ja argumentaatio on vahvaa eli perustuu tutkimustietoon, tilastoihin tai käytännön esimerkkeihin; pelkkä mielipide ei riitä.
Onnistuakseen debattiin osallistujien on kunnioitettava toisiaan ja kyettävä tuomaan esiin loogisia aukkoja toisen argumenteissa tai pystyttävä esittämään vastakkaisia tutkimustuloksia.

Debattien yleisimmät argumentaatiovirheet ovat henkilöön meneminen, ns. olkiukko, väärä dilemma ja tunnevetoomus.

Henkilöön käymisessä hyökätään väitteen esittäjää eikä itse väitettä vastaan. Tämä on erityisen haitallista. Se tuhoaa keskustelukulttuuria. Aina pitäisi muistaa, että jokaisen kuoren alla on loppujen lopuksi ihminen.

Olkiukko (straw man) tarkoittaa sitä, että toisen osapuolen kantaa vääristellään tai liioitellaan.

Väärä dilemma voi ilmetä esim. siten, että esitetään kaksi vastakkaista väittämää, vaikka todellisuudessa vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia on enemmän.

Tunnevetoomus merkitsee sitä, että vastapuoli pyrkii herättämään kuulijoissa tunnereaktioita järkiperusteiden sijaan.

Historian saatossa on käyty monia arvostettuja julkisia debatteja, joita käytetään esimerkkeinä taitavasta ja vastapuolta kunnioittavasta argumentoinnista. Tällaisia ovat esim. presidentinvaaliväittely Nixon vs. Kennedy (1960) ja Christopher Hitchens vs. Tony Blair (2010) aiheesta: Onko uskonto hyvä voima maailmassa?

Turun piispa Mari Leppänen sanoi HS:n kolumnissaan syyskuussa, että demokratia ei vahvistu yksimielisyydestä, mutta se murenee, jos alamme nähdä toisemme vihollisina. 

Meidän ei pidä olla toistemme vihollisia, vaikka olisimme eri mieltä.