Kuka tarvitsee filosofiaa?

Yhteiskunnallinen keskustelu on ollut erityisesti viimeisen vuoden ajan hyvin repivää eikä se mielestäni ole ratkaisukeskeistä eikä hedelmällistä. En myöskään usko, että se johtaa mihinkään erityisen hyvään.

Erilaiset asiallisesti ja perustellusti esitetyt mielipiteet ja näkökulmat pitäisi sallia poikkeavatpa ne omista näkemyksistä kuinka paljon tahansa. Mutta nykyään saattaa tulla ylitsepääsemätöntä erimielisyyttä jo siitä, mikä on asiallista tai mikä on perusteltua. Keskustelu ei pääse edes alkuun, kun jotkut saattavat torpata sen erilaisin subjektiivisin ja kyseenalaisin perustein. Siitä pitäisi päästä kiireesti pois.

Erityisen vaikeiden ja kenties hieman abstraktien asioiden kohdalla olen todennut ainakin itselleni hyväksi tavaksi tutustua ensin aihealueen historiaan ja aikaisempien viisaina pidettyjen ihmisten kirjoituksiin. Niistä yleensä löytyy jokin punainen lanka, josta ottaa kiinni.

Käväistäänpä siis ensin 2 500 vuoden takaisessa ajassa filosofian syntyvaiheilla. Tuolloin antiikin Kreikassa syntyi oppiala, joka pyrkii tutkimaan mm. hyvän yhteiskunnan ehtoja. Sana filosofia tulee kreikan kielen sanoista filia (rakastaminen) ja sofia (viisaus) ja tarkoittaa siis viisauden rakastamista. 

Viisauden kohtaaminen tuntuu minusta joka kerta yhtä hienolta. Vuosi vuodelta nuo kerrat ovat valitettavasti käyneet harvemmiksi.

Filosofia on maailman vanhin tiede. Se opettaa ajattelemaan ja parantaa ongelmien ratkaisukykyä. Filosofinen tutkimus perustuu järkeen ja vastaavasti se pyrkii välttämään perusteettomia oletuksia. Nykyajan Suomen kuuluisan filosofin Esa Saarisen mukaan filosofia on terveen järjen tykkitulta ja uskallusta ajatella omilla aivoillaan. Mielestäni se on osuvasti ja innostavasti sanottu. Tarvitaan myös rohkeutta uskaltaakseen sanoa omia ajatuksiaan ääneen.

Yle Areenasta löytyy vuodelta 2012 Studio Kotroon perustuva ohjelma Kuka tarvitsee filosofiaa?
Ohjelmassa esiintyvän kasvatustieteen tohtori Hannu Juuson mukaan filosofialle tyypillisiä asioita ovat mm. ajattelu, keskustelu, perusteiden vaatiminen, argumentointi ja olettamusten tutkiminen. Filosofia pyrkii edistämään selkeää ajattelua.

Jos ajattelen viime aikaisia monia poliittisia ja muitakin yhteiskunnallista julkisuudessa käytyjä dialogeja, kuten esim. A-studion keskusteluja, niin aika usein kaikki nämä edellisessä kohdassa luetellut filosofiset elementit tuntuvat puuttuvan. Ajattelu on monesti epäloogista, perusteluita ei juuri ole, argumentointi on heikkoa ja olettamuksista puhutaan totuuksina tarkastamatta faktoja tai halutaan tietoisesti johtaa harhaan ilmeisesti toivoen, ettei kukaan suorittaisi faktantarkastusta.

Mitä huonolle keskustelukulttuurille pitäisi tehdä? Auttaisiko se, jos ainakin jokainen julkisuudessa mielipiteitään laukova kävisi tai kertaisi edes filosofian peruskurssin? Vai riittäisikö, jos pysyttäisiin tosiasioissa ja omat mielipiteet esitettäisiin selkeästi omina mielipiteinä?