Ilmiöoppiminen, avoimet oppimisympäristöt ja yhteisopettajuus

Suomessa alakouluissa otettiin käyttöön uusi opetussuunnitelma (OPS) 1.8.2016. Aikaisempaan opetussuunnitelmaan verrattuna siinä korostetaan mm. ilmiöoppimista, lasten omaa tutkimista ja omaa vastuunottoa.

Suomessa on pitkään ollut yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä. Onko se sitä vielä? Olen koko tuon uuden OPS:in voimassaolon ajan miettinyt, että yritettiinkö opetussuunnitelmaa uudistaa kerralla liian radikaalisti. Olen myös pohtinut, kun Suomen oppimistulokset olivat niin hyviä mm. Pisa-tulosten perusteella, että miksi opetussuunnitelmaa haluttiin uudistaa niin paljon. Otettiinko mallia muista Pohjoismaista? On tutkimuksia, joiden mukaan tämä muutos ei ollut opettajien, tutkijoiden eikä lasten vanhempien näkemysten mukainen. Muun muassa norjalainen Sørøstin yliopiston tutkijatohtori Erlend Vinje (2021) sanoo tutkimuksessaan näin. Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Kreeta Niemen tutkimuksen (2020) mukaan opettajien kokemukset avoimista oppimisympäristöistä ovat ristiriitaisia. On paljon lapsia, jotka eivät kykene oppimaan avoimissa ja jatkuvasti muuttuvissa oppimisympäristöissä niin hyvin kuin perinteisissä luokkatiloissa. Monille alakouluikäisille lapsille oma luokka, oma opetusryhmä ja oma opettaja tuovat turvallisuutta koulupäivään.

Ilmiöoppiminen itsessään on osaavasti toteutettuna monipuolinen opetusmenetelmä. Ilmiöoppimisen toteuttamisessa puhutaan usein avoimista ja joustavista oppimisympäristöistä, jotka taas jonkin näkemyksen mukaan tuntuvat vaativan yhteisopettajuutta, jossa kaksi tai useampi opettaja opettaa yhdessä samaa vuosiluokkaa tai opetusryhmää. Samoin kuin avoimet oppimisympäristöt, niin yhteisopettajuus ei ole toimivin ja luontevin työskentelytapa kaikille opettajille eikä kaikille oppilaille. Yhteisopettajuus on myös työläämpi ja kuormittavampi työmenetelmä opettajille, kun kaikki asiat pitää suunnitella ja toteuttaa tarkemmin yhdessä toisen tai toisten kanssa.

Avoin oppimisympäristö ja joustava oppimisympäristö ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Avoin oppimisympäristö on avoin tila. Joustava tila tarkoittaa, että tila on muuntautumiskykyinen, mutta sen ei tarvitse olla mitenkään erityisen suuri avoin tila.

Mitä Opetushallitus on sitten tarkalleen ottaen kirjannut vuoden 2016 OPS:issa? Dokumentissa sanotaan mm. näin: "Opetussuunnitelmien uudistuksella pyritään varmistamaan, että suomalaisten lasten ja nuorten osaaminen ja taidot pysyvät tulevaisuudessakin hyvällä tasolla sekä kansallisesti että kansainvälisesti tarkasteltuna. Oppimisympäristön tulee olla turvallinen ja innostaa oppimaan. Luokkahuoneen lisäksi oppimisympäristöinä käytetään yhä enemmän myös koulun ulkopuolisia ympäristöjä: liikutaan luonnossa ja vieraillaan esimerkiksi museoissa tai yrityksissä. Oppilaita ohjataan vastuulliseen ja turvalliseen toimintaan kaikissa oppimisympäristöissä. Hyvä työrauha sekä ystävällinen ja kiireetön ilmapiiri tukevat oppimista."

Opetushallituksen suunnitelmassa sanotaan myös, että opetussuunnitelman perusteissa määritellään tavoitteet opetukselle ja oppimiselle, mutta niissä ei kuvata opetusmenetelmiä. Opettajalla on vapaus valita tarkoituksenmukaiset opetusmenetelmät. Opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä.

Tuusulan OPS:issa on kirjattu seuraavasti: "Opettaja toimii opiskelun ja oppimisprosessin ohjaajana. Yhteisopettajuus ja samanaikaisopettajuus ovat tavoiteltavia toimintatapoja. Oppilaiden yksilöllisyys huomioidaan ja kiinnostuksen kohteet sekä kokemukset hyödynnetään oppimisprosessissa. Olemassa olevien koulutilojen muunneltavuutta lisätään mahdollisuuksien mukaan."

Uuden OPS:in tavoitteet ovat mielestäni pääpiirteissään hyviä, mutta menetelmien osalta on riski tehdä liian haastavia valintoja. Nyt suositelluissa käytännöissä on menetelmiä, jotka kuormittavat opettajia melkoisesti. Pidemmällä aikavälillä kaikki opettajat eivät ehkä jaksa olla riittävän innostavia opettajia, ja jos opettaja ei jaksa kannustaa ja innostaa riittävästi, niin moni oppilas ei menesty koulussa eikä myöhemmin elämässään. Opettajat ovat yhteiskunnassamme paljon vartijoina. Toivoisin, että se muistettaisiin kaikissa tilanteissa.

Mielestäni yhteisopettajuuden ja avoimien oppimisympäristöjen käytön pitäisi olla yksi vaihtoehto niille opettajille ja opetusryhmille, joille se hyvin sopii, mutta ei käytännössä vaadittu tapa toteuttaa opetusta. Opettaja on perinteisesti ollut varsin itsenäinen toimi ja opettajalla on ollut vapaus toteuttaa opetusta parhaaksi katsomallaan tavalla. Mihin tämä ajatus on kadonnut? Olen vakaasti sitä mieltä, että Suomen korkeatasoiset opettajat kykenisivät edelleen valitsemaan opetustavat, jotka parhaiten palvelevat hänen ryhmäänsä ja ovat hänelle itselleen luontevia. On monta erilaista tapaa päästä samaan hyvään lopputulokseen. Annettaisiin opettajien jatkossakin valita, mitä opetusmenetelmiä ja -tapoja he haluavat opetuksessaan käyttää.