Eväitä talouskasvuun
Suomen talous matelee, mutta Valtiovarainministeriö näkee taloustilanteessa jo pieniä piristymisen merkkejä yritysten lisääntyneiden investointien johdosta. Kotitaloudet eivät kuitenkaan pysty tai uskalla lisätä kulutustaan tällä hetkellä. Kuluttajia heikosta talouskasvusta on mielestäni turha syyttää.
Talouskasvu on kiinteästi yhteydessä työn tuottavuuden kasvuun. Tuottavuus ei ole kasvanut Suomessa lähes 20 vuoteen, mikä on poikkeuksellisen heikkoa kehitystä myös kansainvälisessä vertailussa. Siksikin tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan käytettävät varat sijoitetaan vaikuttavasti.
Helsingin Sanomat pyysi syyskuussa professoreita Mika Malirantaa ja Marko Kohtamäkeä sekä yritysstrategi Eero Vassista arvioimaan suomalaisten yritysjohtajien osaamista. He peräänkuuluttavat Suomeen lisää rohkeita ja uudistuskykyisiä yritysjohtajia.
Täytyy kuitenkin muistaa, että johtajiakin sitoo yrityksen hallituksen linjaukset, joten pelkästään johtajista uskalluksen puute ei ole kiinni.
Talousvaikuttaja Björn Wahlroos otti yllä mainittuun asiaan kantaa syyskuussa kirjansa julkistamistilaisuudessa todeten, ettei kyse ole huonoista johtajista, vaan tämän maan kyvyttömyydestä tarjota riittävästi kannustimia investoijille ja työntekoon.
Talouskasvu ja investoinnit Suomeen eivät toteudu myöskään ilman sähköä. Sähköjärjestelmän kapasiteettihaasteet hidastavat talouskasvua ja niiden vaikutukset ulottuvat kaikille yhteiskunnan sektoreille.
Uuden Suomen artikkelissa elokuussa sähköjärjestelmän asiantuntijat kertoivat näkemyksiään, joiden mukaan Suomeen tarvittaisiin laajamittainen arvio siitä, mitkä Suomen tasolla parhaat menettelyt edistäisivät sähköjärjestelmän ja -markkinoiden kilpailukykyä. Tämä auttaisi Suomea myös kilpailussa puhtaan siirtymän investoinneista.
HS Kuukausiliite haastatteli elokuussa Sanna Suvanto-Harsaaeta, joka on hallitusammattilainen ja on valittu 8 kertaa peräkkäin Suomen elinkeinoelämän vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Suvanto-Harsaae muistuttaa Suomen olevan logistisesti syrjässä. Se tarkoittaa sitä, että Suomen kannattaisi panostaa ja erikoistua viennissä asioihin, jotka ovat kooltaan pieniä, mutta arvoltaan suuria. Nämä kriteerit täyttää esimerkiksi lääketeollisuus.
Nähdäkseni myös puolustusteknologia ja -teollisuus voisivat olla Suomelle tulevia menestysaloja.
Suvanto-Harsaae näkee Suomen lisähaasteeksi sen, ettei Suomen poliittinen kulttuuri ole valmis suuriin päätöksiin, joita Suomessa tarvittaisiin talouden vauhdittamiseen. Suomessa poliitikolla voi olla monta roolia. Ministerikin voi olla kuntansa ja sotealueensa edunvalvoja. Nämä edut voivat olla keskenään ristiriidassa esimerkiksi silloin, kun mietitään tulevia investointeja. Eturistiriidat hidastavat ja vaikeuttavat päätöksentekoa. Suomessakin kannattaisi korostaa esteellisyyden ja vallan keskittymisen välttämistä.
On hyvä muistaa, että suurten päätösten siirtäminen tulevaisuuteen ei yleensä tee niistä yhtään pienempiä tai helpompia.