Datakeskus – uhka vai mahdollisuus?

Suomessa on tällä hetkellä noin 40 toiminnassa olevaa datakeskusta. Suurin osa näistä myy palvelintilaa ja laskentakapasiteettia.

Datakeskus on kuin suuri konesali, jossa on palvelimia ja tallennusjärjestelmiä. Niiden avulla voidaan käsitellä valtavia määriä dataa.

Sähkönkulutus kasvaa pilvipalveluiden, tekoälyn ja datamäärän kasvaessa.

Datakeskusten hyöty-haitta -suhteeseen vaikuttaa paljon se, missä datakeskus sijaitsee, millainen energiantuotanto alueella on ja miten hanke on toteutettu.

Datakeskuksen taloudellinen vaikutus ei ole toistaiseksi täysin selvillä. Datakeskukset ovat suuria hankkeita ja ne lisäävät alueen pääomavirtoja. Työllisyyttä datakeskukset lisäävät etenkin rakentamisvaiheessa; pysyviä työpaikkoja syntyy yleensä 50-150 per keskus.

Datakeskukset kasvattavat yhteisö- ja kiinteistöverotuloja kunnille ja ne voivat houkutella muitakin yrityksiä alueelle. Lisäksi ne yleensä tuovat tullessaan parannuksia sähköverkkoon, tietoliikenneyhteyksiin ja tieverkkoon.

Modernit datakeskuksen ovat energiatehokkaita erityisesti kylmissä maissa, kuten Suomessa. Hukkalämpöä voidaan hyödyntää kaukolämpöverkossa tai teollisuusprosesseissa. Näin kokonaishyötysuhde saadaan jopa 80–90 prosenttiin.

Datakeskusten ilmastohyödyllinen vaikutus riippuu siitä, miten ne on toteutettu. Jos keskuksen sähkö tuotetaan uusiutuvalla tai ydinenergialla, sillä on lähes nollapäästöt.

Datakeskukset kuluttavat suuria määriä sähköä. Tästä voi seurata sähkönhinnan nousua tai sähköverkon kuormittumista.

Juuri sähkön riittävyys on tällä hetkellä datakeskusten kasvavaan määrään liittyvä suurin haaste. Suomessa datakeskukset käyttävät valtakunnallista sähköverkkoa. Datakeskus voi myös itse tuottaa tarvitsemaansa sähköä usealla eri tavalla. Yleisin varavoima on paikan päälle rakennetut kaasumoottorit ja -turbiinit. Jos polttoaineena käytetään biokaasua, energia on uusiutuvaa.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla pienydinvoimalat. Suomessa pienydinvoimaloita on kehitetty erityisesti kaukolämmön tuottamiseksi. Yhdysvalloissa ollaan jo lähellä tilannetta, jossa pienydinvoimaloita voidaan alkaa hyödyntää tapauskohtaisesti myös suoraan datakeskusten sähkön tuottamiseen ilman sähköverkkoa.

Datakeskukset vaativat suuria maa-alueita ja niillä on vaikutusta maisemaan ja mahdollisiin luontokohteisiin.

Ennen kuin valtio tai kunnat hyväksyvät datakeskushankkeita, niiden pitäisi varmistaa, että datakeskusten käyttämä sähkö on päästötöntä ja että keskus on lisäkapasiteettia tuottava. Lisäksi kuntien kannattaa vaatia, että datakeskuksen on liityttävä kaukolampöverkkoon tai rakennettava vaihtoehtoinen hukkalämmön hyödyntämismalli.

Mikäli datakeskuksessa on vesijäähdytys, vedenkäyttö on sidottava paikalliseen veden kestävään saatavuuteen.

Erilaiset digitaaliset palvelut ovat tulleet jäädäkseen. Datakeskusten määrä ja sähkön tuotantokapasiteetti täytyy saada sovitettua järkevästi samaan yhtälöön. Kannatan tässäkin asiassa kestävien ja kokonaishyödyllisten ratkaisujen väsymätöntä etsimistä ja kehittämistä.