Ammatillisella kouluksella on tärkeä roolinsa
Suomessa korkeakoulutettujen osuus väestöstä on n. 40 prosenttia. Se on hieman alle OECD-maiden keskiarvon. Suomen hallituksen yksi tavoite on nostaa korkeakoulutettujen määrää mahdollisimman lähelle 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Hallituksen yksi keino tähän on korkeakoulutuksen kasautumisen vähentäminen ns. yhden opiskelupaikan säännöllä. Alanvaihto pidetään mahdollisena mm. siirtohakujen avulla.
Ymmärrän hyvin riittävän korkeakoulutettujen määrän turvaamisen tarpeen, mutta en pidä oikeana suuntana, että ammatillinen koulutus laitetaan Suomen koulutusjärjestelmässä jatkuvasti maksajaksi. Koulutus piti jättää kokonaisuudessaan leikkausten ulkopuolelle, sillä ilman osaajia me emme tule toimeen. Kaikkia tarvitaan ja kaikkien työntekijöiden panos tässä yhteiskunnassa on tärkeä.
Ammatillisen koulutuksen rahoitustasoa leikattiin vuosina 2011–2018 lähes 450 miljoonaa euroa. Ei ole mikään ihme, että viime vuosina monien työnantajien palaute on ollut, että ammattikoulusta valmistautuneiden valmius ja taidot työelämään ovat heikentyneet. Oppilaitoksissa annettavan lähiopetuksen määrää on pienennetty liikaa. Yhteistyö työnantajien kanssa on suotavaa, mutta se ei korvaa ammattiopettajan antamaa opetusta.
Kevään 2024 kehysriihessä hallitus päätti leikata ammatillisesta koulutuksesta sata miljoonaa euroa ja nyt budjettiriihessä leikkauksia olisi tulossa vielä 20 milj. euroa lisää. OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto toteaa tiedotteessaan, että hallituksen linja on ristiriidassa työmarkkinoiden tarpeiden sekä osaamistason noston kanssa. Ammatillisten osaajien tarve esimerkiksi tekniikan ja terveydenhuollon parissa on suuri.
Tämän vuoden ammatillisen koulutuksen leikkaukset osuvat toteutuessaan erityisesti aikuisiin. Koulutuksen järjestäjä saa vähemmän rahoitusta, jos opiskelijoina on toisen tutkinnon suorittaneita. Käytännössä rahoituksen kohdentaminen tarkemmin on vaikeaa, sillä raha ei ole oppilaitosten näkökulmasta korvamerkitty.
Sinällään tämä yhden ammatillisen tutkinnon ajatus on linjassa hallituksen linjauksen korkeakouluopiskelijoiden yhden paikan säännön kanssa. Pyritään turvaamaan, että jokaisella nuorella aikuisella olisi ainakin yksi tutkinto. Käytäntö ja teoria eivät kuitenkaan aina kohtaa.
Ammatillinen perustukinto ei välttämättä ole itsessään riittävä, vaan sen lisäksi tarvitaan usein ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Ammattitutkinnon voi suorittaa esimerkiksi yrittäjyydestä, isännöinnistä tai lentokonetekniikasta.
Merkittävä osa ammatillisen koulutuksen rahoituksesta menee infraan eli tiloihin, laitteisiin ja opetuksen raaka-aineisiin. Niistä ei voi loputtomiin tinkiä. Esimerkiksi kokkiopiskelijan on hankala harjoitella ilman ruokien raaka-aineita.
Näen ammatillisen koulutuksen yhtenä tärkeänä väylänä työelämään. Sillä taataan perusosaamista, mutta myös annetaan eväitä nuorille aikuisille elämänhallintaan. Ammatillisen koulutuksen laatu pitää olla sellainen, että tutkinnon suorittanut varmasti osaa opiskelemansa ammatin perustaidot.